Jarkko Hantula

Avohakkuukielto ja juurikääpä

Maanantaina pyörähtää käyntiin uusi tutkimushankkeemme, jossa kartoitetaan metsiemme pahimmalle tuhonaiheuttajalle - eli tyvilahoa aiheuttavalle kuusenjuurikäävälle - kestävyyttä tuottavan geenin esiintymistä kuusen jalostuspopulaatiossa. Geeni on löytynyt äskettäin ruotsalaisissa tutkimuksissa ja se vähentää juurikäävän kasvua noin neljänneksen.

Kyseessä on vahvasti soveltava tutkimus, jonka tulosten voidaan odottaa siirtyvän metsien hyödyksi suhteellisen nopeasti. Oman näkemykseni mukaan se voi tapahtua kahdella tavalla.

Nopein hyöty saavutetaan monistamalla keinollisesti arvokkaan geenin sisältäviä kuusia käytettäväksi pahimmin tyvilahosta kärsivillä kasvupaikoilla. Pidemmällä aikavälillä tietoa voidaan hyödyntää valittaessa puita kuusen seuraavan sukupolven jalostuspopulaatioon, jolloin muutaman vuosikymmenen kuluttua kaikki jalostetulla siemenellä uudistettavat kuusimetsät koostuvat entistä paremmin tyvilahoa kestävistä puuyksilöistä. 

Molemmissa tapauksissa hyöty realisoituu entistä suurempana terveen tukkipuun saantona. Se tarkoittaa enemmän rahaa metsänomistajille ja verottajalle sekä runsaammin hiilensidontaa ilmakehästä metsiin ja kestotuotteisiin. Mutta tämä koskee vain niitä metsiä, jotka uudistetaan viljelemällä tai istutamalla jalostettua siementä. Siis avohakkuin hoidettuja metsiä.

Siksi maanantaina alkavalla tutkimuksella on suora yhteys nyt käynnissä olevaan kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailta.  Mikäli aloite todella johtaa tulokseen, eivät myöskään nyt alkavan tutkimuksen tulokset tule hyödynnetyksi valtion mailla.

Sen sijaan ne siirtyvät eri-ikäismetsätalouteen, jossa metsänuudistaminen tapahtuu kuivimpia kankaita lukuun ottamatta valtapuston alle kehittyvistä kuusen taimista, joiden tiedetään olevan erityisen alttiita juurikäävän leviämiselle. Siten pidemmällä aikavälillä valtion metsistä kerättävä puu tulee sisältämään entistä enemmän tyvilahoista tukkia. 

Lisäksi valtion metsät tulevat kasvamaan yksityismetsiä hitaammin, koska jo tehdyn metsänjalostuksen seurauksena nyt istutettavat puut kasvavat noin viidenneksen nopeammin kuin luontaisesti kasvuun lähteneet. Jalostetuissa ja luonnonkuusissa on myös laadullisia eroja esimerkiksi oksien paksuudessa, mikä oksien nopeamman luontaisen karsiutumisen seurauksena vaikuttaa esimerkiksi tyvitukin laatuun.

En tässä ota sinänsä kantaa siihen, minkälaista taloutta valtion metsissä tulisi harjoittaa. Kansalaisaloitteen allekirjoittajien ja päätöksen lopulta tekevien kansanedustajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa aloitteen mahdollisen hyväksymisen seuraukset. Kieltämättä mukavien jatkuvapeitteisten metsien myötä saisimme päätöksen kylkiäisinä myös lahon puun lisääntymisen, puuntuotannon vähenemisen ja (edellisiin liittyen) metsiemme pitkän aikavälin hiilinielun supistumisen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Juu hyvä kirjoitus. No arvelen, että kokoomus ja SDP ja keskusta eivät ehkä kannata avohakkuita poistaa valtion metsistä. Arvelisin näin, sen sitten näkee.
No sitten luin joskus tutkimuksesta, että haapa puu oli saatu kasvamaan jopa 80 % enemmän.Tutkimus oli Suomessa. Kait sitten jälsiä voisi niitä soluja peukaloida, niin jospa se sitten kasvu nopeutuu.Tämä, että geeni määrää lahon, niin ehkä minusta sitä ei ole päättänyt geeni, vaan geeni on täytynyt saada ensin erilaisia viestejä joihin geeni sitten on vastannut tekemällä proteiinin kolmella kirjaimelle. Geeni ei voi ite keksii että aletaan lahottamaan puuta. Kirja Latvala: Käyttäytymisgenetiikka.Metsissä on tuhoja ja samoin puutarhakasveissa

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Kyseinen haapatutkimus oli Ykä Helariutan ryhmän tekemä. Supernopeita haapoja ei kuitenkaan ole vielä tulossa markkinoille kilpailemaan Etelä-Amerikan eukalyptuksen kanssa. Eikä haapa kilpaile oikeastaan myöskään havupuiden kanssa, koska sen kuitu on paljon lyhyempi. Tässä lisää siitä: https://www.smy.fi/tuotteet-palvelut/puun-kasvu-ka...

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

---
Molemmissa tapauksissa hyöty realisoituu entistä suurempana terveen tukkipuun saantona. Se tarkoittaa enemmän rahaa metsänomistajille ja verottajalle sekä runsaammin hiilensidontaa ilmakehästä metsiin ja kestotuotteisiin. Mutta tämä koskee vain niitä metsiä, jotka uudistetaan viljelemällä tai istutamalla jalostettua siementä. Siis avohakkuin hoidettuja metsiä.
---

Terve.

Poimin tekstistäsi yhden kohdan,,joka kuvastanee tarveperusteita geenimanipuloidun puunjalostuksen lisäämiselle.

Käsite terve tukkipuu, niin, millainen on terve tukkipuu luonnossa?
Tyvihalkaisija metrin korkeudelta 40-60cm, sisus lahoamaton, ei maanousua, oksat hyvät. Ja on kasvanut ilman että ihminen on siihen sekaantunut ns. jalostusajattelulla.

Millaisia on Suomen jalostusajattelun kautta kasvaneet "terveet puuut"?
Jokainen lukija voi nähdä ne, liian nopeasti kasvaneet, osittain jo pystyynkuivaneet, harvasyiset mäntymetsät, tyvihalkaisija 20-30cm, ikä 40-60 vuotta.
Suomen pystysyynnassa tyvihalkaisija vaihtelee 10-40cm,,ja onneksi pohjoisempana kasvunopeus on hitaampi niin syytiheys on parempi lautatavaralle.

Soiden ojitusohjelmalla synnytettiin 50-luvulta lähtien niitä vikapuupeltoja joita ei olisi pitänyt lähteä ollenkaan yrittämään ja ojittamaan. Onneksi suurin osa soista alkaa ojat tukkeentumaan ja päästää takaisin normaaliin metsien kosteustasapainoon jossa soiden ympärillä olevissa metsissä kasvaa luontaisesti kunnon metsää.

Avohakkuu olisi pitänyt kieltää aikoja sitten monestakin syystä, ja siirtyä prosenttihakkuuseen,,maksimi 10%/5 vuoden aikana,,ja vanhoja puiti pitää olla lahopuuna seasssa,,(ottaen huomioon vielä Suomen pituus-suunnan kasvunopeuden vaikutus.

Miten tämä menetelmä toimisi?

Hyvin, miksi?

Se takaa että metsäalueella on eri ikäistä puustoa, siemennys omalla alueella luontaisesti (ei metsänhoitokuluja, ei ojituksia, jne), eli kasvu on lähimpänä luontaista kuin voi olla, samalla tuotto on pysyvää sukupolvesta toiseen tasaisesti, ja sen lisäksi metsän monimuotoisuus pysyy kaikille eliölajeille kunnossa, hyvänä.

----
Suomen metsät on olleet vuosituhansia hyvässä kantimissa, 1900 luvulla alkanut avohakkuu-ojitus--hyötyajattelu on tuhonnut luontaista metsää ja kuvitellaan että muutama luonnonsuojelualue sen pelastaa,,eihän se niin ole. Koko metsäalue on pelastettava tuleville sukupolville. Mikä oikeus parilla-kolmella sukupolvella on tuhota metsäalueet oman kulutuksensa tukemiseksi? Nyt metsäteollisuuden tehdashankkeet lisäävät metsäpuiden käyttöä ja tehokkaammin parturoidaan metsäalueita,,jalostuksen ja hyödyn saamiseksi.

Avohakkuu oli ymmärrettävä 1900-1960 luvuilla elintason, leivän ja lämmön vuoksi, mutta onko se sitä enää?

Kulutammeko metsäalueemme, luontomme, autoihin, matkailuun, huvitukseen, elokuvalippuihin, toiseen autoon, kesämökkiin?

Jätämmekö tuleville sukupolville gaanimanipuloidun metsän kuvajaisen joka ei ole ollenkaan luonnon kuva, vaan ainoastaan ihmisen haluama kuva, siitä terveestä tukkipuusta,,eli puupellosta?

Eikö olisi helpompaa tehdä se lauta tai lankku suoraan puutehtaalla, ilman luonnon välikättä, muokkaamalla jo hiukkas-solutasolla alkuaineita joista puu kasvaa elämänsä aikana?

Emme enää tarvise lypsylehmääkään vaan kauramaitoa saa kaupasta ilman lehmän väliprosessointia.

Toisaalta olisiko hyvä erottaa selkeästi puupeltoajattelu ja luontainen metsäajattelu,,näin voitaisiin selvemmin sanoa että valtion ja yhteiskunnan omistamat metsät voidaan kehittää luontaisella metsäajattelulla ja sitten osa voi olla puupeltoajattelua?

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

En kirjoituksessani puhunut geenimanipulaatiosta vaan puun omista geeneistä. Eli tutkimuksemme tarkoituksena on vain tunnistaa jalostuksen käyttöön ne puuyksilöt, jotka kestävät perintötekijöidensä ansiosta muita paremmin juurikääpää (eli mainitsemaasi maannousemaa).

Juurikääpä taas tutkitusti villiintyy kuvaamasi kaltaisessa prosenttihakkuumenetelmässä (mikäli tarkoitit jotain samantapaista kuin ns. jatkuva kasvatus). Mikäli juurikääpä on tavalla tai toisella päässyt metsikköön (kuten se Etelä-Suomessa jo on), leviää se siellä kasvavan alikasvoksen juuristoon ja lahottaa niiden tyvet kauan ennen kuin omistaja edes harkitsee puun korjaamista talteen. Siten jatkuvaa kasvatusta ei kannata edes harkita kuin sellaisissa metsiköissä, jotka ovat varmasti juurikäävästä vapaita.

Korjaan samalla väärään käsityksesi Suomen metsien hyvästä kunnosta vuosituhansien aikana. Pahimmillaan metsämme etenkin Etelä-Suomessa ovat 1800-luvulla olleet sellaisessa kunnossa, että jopa polttopuusta on ollut pulaa. Metsiä meillä on jäljellä vain siksi, että puun arvo lähti 1800-luvulla nopeaan kasvuun saha- ja paperiteollisuuden takia. Metsiä kannatti siis lopultakin hoitaa ja varjella, eikä esimerkiksi kasketa, polttaa tervaksi tai raivata pelloiksi.

Soiden ojituksesta olemme ainakin osittain samaa mieltä. Siitä aiheutui valtavia ympäristöongelmia eikä saatu hyöty ole kovin suuri. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Soiden ojituksen taloudellista järkevyyttä arvioitaessa pitää huomioida myös kansantaloudellinen merkitys. Ojitus oli aikoinaan valtion toimesta suhteellisen hyvin tuettua ja maatalouden ja metsätalouden rakennemuutoksen aikana kylässä saattoi olla montakin "riuku-Vammasta". Ojitustuet loivat merkittävästi työtä ja tuloja maaseudulle varsinaisen maatalouselinkeinon oheen.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Avohakkuu ja uudistus siementämällä tai istuttamalla on paras keino saada metsille parempi kasvu etekin alueilla, joille luontaisesti on kehittynyt lähinnä risukkomesää, joita hallitsevat pajukot ja vänkkyröityneet hieskoivut.

Muuallakin ympäri Suomen, eikä vain valtion metsissä, metsät pitäisi uudistaa avohakkuilla alueilla, jotka ovat tavallaan väärän puulajin valtaamia. Männyn pitäisi olla valtapuu kuivilla kangasalueilla. Koivu ja kuusi sopivat parhiten rehevämmille alueilla. Avohakkuissa ja niihin liittyvissä uudistuksisa pitää noudattaa luontaisia maastokuvioita.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Nii no haapa saatiin kasvamaan 80 enemmän , no oohan niitä soluja havupuissakin ja niitäkin voidaan peukaloida. Koivuhan kuuluu koppisiemenisiin. Havupuidan päälle tuli kukat tai niiden rinnalla alko tulla koppisiemeniset, melko pienistä se alku lähti ja liitukaudell oli jo hyvät metsät Luojan Luonnossa,jossa luominen edelleen jatkuu

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

NO havupuun solut, niin kyllä niitäkin voidaan peukaloida ja sen sitten näkee .

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olen taas alueella, josta tiedän varsin vähän. Isäni kuitenkin hoiti männiköitä niin, että hän mielellään hakkasi loppuhakkuussa sen siemenpuuasentoon, eli jätti jäljelle harvakseltaan komeita puita. Muuten hakkuu sitten oli avohakkuu.

Intuitio sanoisi, että monimuotoisuuden kannalta on molempi parempi. Sekä avohakkuita että muunlaista korjuuhakkuuta olisi syytä olla sekä ajallisesti että paikallisesti limittäin.

Ymmärtääkseni on tosiasia, että nykymuotoinen metsänkäsittely tuottaa usein hyvin kasvavaa hötöpuuta. En tiedä, kumpi sitten on pitkällä aikavälillä kansallinen etu. Tuottaa runsaasti kakkoslaadun tukkipuuta vai vähän vähemmän ja hitaammin ykköslaatua.

Mutta kuten sanoin, olen täysi amatööri.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Männyllä tuo onnistuu yleesä hyvin. Ja jättämällä parhaat puut siemenpuiksi tule samalla jalostushyötyäkin. Toki siemenpuut pitää sitten aikanaan poistaa, jotta uusi puusukupolvi pääsee kasvamaan.

Nykyisin jalostetaan myös puuaineksen laatua, joten myös siltä osin pitäisi olla parempaa luvassa.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Tämä tulee vähän aiheen sivusta mutta kun puhutaan jatkuvasta kasvatuksesta niin useimmilta sen puolustajilta puuttuu näkemys tai tieto korjuuvaurioiden vaikutuksesta pitkällä aikavälillä.

Jatkuvassa kasvatuksessa pyritään hakkaamaan pienaukkoja ja "poimimalla" suurimpia runkoja. Keleistä riippuen suuri runko tekee kaatuessaan vahinkoa alikasvokselle ja muille jäljelle jätettäville puille.

Puutavara hakataan pääsääntöisesti "motoilla" ja ajetaan ajokoneilla. Nämä aiheuttavat aina jonkin verran kolhuja ja vaurioita juuristoon tai pystyyn jääviin puihin etenkin ylispuidenpoisto/poimintahakkuutyyppisissa hakkuutavoissa. Kuusi on suhteellisen herkkä saamaan lahovian vauriosta, mänty ei niinkään vaikkakin männyn tyvitervastautikin on lisääntynyt joillakin alueilla merkittävästi. Puut korjataan maankamaralla toimien, ei ilmasta helikopterilla toimien. Jatkuvan kasvatuksen kannattajilta puuttuu kannattavuuslaskelmistaan ja idealismistaan täysin korjuuvaurioiden vaikutus tulevaisuuden puun laatuun.

Jatkuva kasvatus ei ole toimiva yleismenetelmä vaan harkittujen ja huolella valittujen kohteiden erikoishakkuutapa. Näitä kohteita ovat esim. "puistometsät", "maisemametsät", helposti taimettuvat rehevät kohteet joissa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvattamiseen on olemassa hyvät lähtökohdat valmiiksi ja tietynlaiset karut männiköt joissa on eri-ikäisrakenne on järkevä metsänkasvatus tapa. Näitä järkeviä kohteita on metsätalouden maasta ehkä 2-10% välillä. Lopuilla alueilla idealisminen "kikkailu" tuottaa lähinnä taloudellista menetystä ja heikentää metsän metsätaloudellista tuottoa ja arvoa.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Ex-professori Matti Leisola kait on tutkinut tätä lahoamista yleensä, ainakin minulle kerto kerran ja anto otsakkeenkin. Hyviä juttujahan on kasvianatomiassa ja kasvipatalogiassa ja kasvifysiologiassa ja metsäpatologia on sitten oma alueensa. Kait puu alkaa lahoamaan sydänpuusta jota metsänomistaja ei taida huomata ensin, vai?Puun solu taitaa jakaantua jotain että aikaa menee 20 päivää ja ei jakaannu sillai kuten bakteerisolu tai muiden solut jne.vai?No jos hakataan metsä joku alue avohakkuulla, kuten minä joskus möin perintömetsääkin, niin vaikka sinne alueelle ei mitään ihminen istuta, niin sinne syntyy metsä omalla ajallaan. Luonto tekee sen metsän ja samala elukat ovat alussa pieniä ja sitten kun kasvusto kasvaa suuremmaksi niin elukatkin sitten suurenevat eli tulee uusia. Näinhän tulivuorten saaretkin metsittyvät ja elämää sinne tulee. Metsäluontohan nousi vedestä ensin, sammaleet, liekot , kortteet, saniaiset, puuvartiset kasvit jne....paljassiemeniset ja koppisiemenet, putkilot jne

Pohjoisessahan puu kasvaa hitaasti ja metsäraja on hiukan vaihdellut ja sitten sanotaan yleisesti että pohjoisen puu on tiukka ja parempi laatu kuin etelän vai?Jos puu lahoaa ja vanhenee, se ei sidot hiiltä niin paljon kuin nuorempana sito jne.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Kuusen tyvilaho ei yleensä näy päälle, vaan paljastuu vasta hakkuiden yhteydessä.

Suomessa ihmiseltä rauhaan jätetty maaperä kasvaa melkein kaikkialla vähitellen metsäksi. Metsänhoidon avulla tätä prosessia voidaan nopeuttaa ja tehdä taloudellisesti kannattavammaksi.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No jos lukee ekologista kirjallisuutta, niin meidänkin metsät Suomessa ovat syntyneet ilman ihmisen istuttamaa silloin jääkauden lopun jälkeen. Sinnehän tuli koivu ja oli ensin aluskasvillisuutta kuten ihan kuin tundra ja sitten elämä monipuolistu. Eli siis jos hakkaamme avohakkuulla jonkun alueen ja sitä ei sitten istutetakaan, niin sinne tulee luonnon ite tekemä metsä

Harvardin yliopiston prof E O Wilson aikoinaan ehdotti että pitäisi hakata vaikka metsäautotien varrelta ensin jonkinlainen kaista metsään avohakkuulla ja sitten se kaista pitää metsittyä viereisestä täysmetsästä käsin ja kun kaista on metsittynyt, niin sitten taas tehdään toinen kaista viereiseen täysmetsään eli luonto ite sitten metsittää nämä kaistat viereisistä täysmetsistä käsin Wilsonin mukaan. Hän on kuollut. Liitukaudelella jo synty metsät joskus siis 144--65 milj v sitten luonnossa. Osa metsistä kuitenkin muuttui harvapuustoiseksi joillakin vyöhykkeillä luonnossa kun tilanne muuttui ja vahtui metotsooisen ja kenotsooisen kauden vaihteessa ja tuli ruohosto alueita jne.....

Toimituksen poiminnat