*

Jarkko Hantula

Metsäkeskustelun fokus kantohinnoista kansantalouteen!

Viime vuosina on keskusteltu kovasti eri-ikäismetsätaloudesta. Sen käyttöä on tuettu mallilaskelmilla, joissa puut kasvavat siten kuin niille annetut parametrit määräävät. Sen seurauksena mallien tuloksissa on näkynyt niiden tekijän oma preferenssi tavalla, joka ei ole tieteenteolle kunniaksi: eri-ikäismetsätalouden advokaatit ovat saaneet laskelmistaan omaa suosikkiaan tukevia tuloksia, kun taas perinteistä metsätaloutta kannattavien mallit ovat tukeneet vahvasti tasaikäistä metsänkasvatusta.

Koska metsätalous on hidaskiertoista, ei oikeasti metsästä mitattuja lukuja eri-ikäisten ja normaalien tasaikäisten metsien välillä ole juurikaan ollut käytettävissä. Nyt niitä alkaa olla saatavilla, vaikka asiaa ei ole julkisuudessa juurikaan puitu. 

Metsätalouden muodoista käydyssä keskustelussa minua on jo pidempään häirinnyt vahvasti se, ettei siinä ole juurikaan huomioitu kansantaloudellista näkökulmaa vaan on pitäydytty metsänomistajan horisontissa. Tässä olisi tärkeää huomata se, että metsien arvonmuodostuksesta suurin osa tulee vasta puun kaatamisen jälkeen. Siten puumassan laatu ja määrä ovat paljon tärkeämpiä seikkoja kuin keskustelua hallinnut metsähehtaarin nettokantohinta, joka on vain murto-osa koko metsätalouden kansantaloudellisesta hyödystä.

Tältä kantilta vertailtuna on oleellista huomata, että eri-ikäismetsätalouteen kuuluva alikasvostaimien hyödyntäminen metsänuudistamisessa sulkee pois puidemme jalostuksesta saatavan hyödyn. Nykyistä jalostettua siementä käytettäessä kasvuhyöty on jopa 25 prosenttia.

25 prosenttia tarkoittaa Suomeksi sitä, että mikäli maassamme siirryttäisiin kokonaan eri-ikäismetsätalouteen, sitouttaisimme samalla lapsenlapsemme neljänneksen pienempään metsätalouden tuottoon verrattuna siihen, että kaikki metsät hoidettaisiin tasaikäisinä ja uudistettaisiin käyttäen jalostettua siementä.

Kyse ei ole pikkuasiasta, sillä pelkästään UPM-Kymmenen arvonlisä Suomen taloudelle on yli 4 miljardia euroa. Tämän arvonlisän nostavat yli 10 miljardin muun suomalaisen metsäteollisuuden tuottamat arvonlisät. Asian merkitystä alleviivaa myös se, että metsien hyödyntämisestä syntyy noin viidennes Suomen vientituloista.

Ei siis ole merkityksetöntä onko vientimme arvo neljänneksen suurempi vai pienempi. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Siksi olisi tärkeää, että Suomessa käytävä keskustelu talousmetsiemme hoidosta käytäisiin pikemminkin kansantalouden kuin yksittäisen metsänomistajan näkökulmasta – vaikka toki metsänomistajalla tulee olla käytettävissään viimeinen sana siitä, kuinka hän haluaa metsiään hoidettavan. Valtiovallalla puolestaan tulee olla oikeus ohjata noita päätöksiä haluamaansa suuntaan, mutta vain oikeaan ja päätösten kannalta relevanttiin tutkimustietoon perustuen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Aika isolta tuo 25 prosentin kasvuhyöty tuntuu, joka tapauksessa uskon että se on plussan puolella ja luonnonsiemenistä täydennystä. Eri-ikäiskasvatus sinne missä se sopii, pääsääntöisesti tasaikäiskasvatusta.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Eri-ikäismetsätalous sopii tietynlaisiin erikoiskohteisiin joissa on erityisen sopiva lähtöpuusto tähän tai maisemalliset arvot ovat määrääviä kuten puistometsissä.

Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei sovellu laajamittaisesti Suomen oloihin. Yhtenä syynä on esimerkiksi se että metsiä on hoidettu tasaikäisrakenteisesti yli 50 vuoden ajan ja näiden muuttaminen kesken kasvukaaren eri-ikäisrakenteiseksi ei ole järkevää.

Kuusen maannouseman (lahon) leviäminen on ongelma suuressa osassa maata ja hyvin todennäköisesti alikasvoksista kasvatetuissa puissa sitä tulee olemaan merkittävässä mitassa johtuen suuremmista korjuuvaurioista ja huonommasta lähtöaineksesta.

Lisäksi korjuukustannukset tulevat kasvamaan korjattua mottia kohden merkittävästi. Avohakkuun tai selkeän harvennuksen tekeminen motolla on helppoa mutta pienaukkojen ja suurempien puiden poiminta on hidasta. Jos motoyrittäjät voisivat hinnoitella "poimintahakkuun" taksahinnat todellisia kustannuksia ja normaalien hakkuutapojen tehokkuutta vertaillen niin rupeaisi nopeasti eri-ikäiskasvatuksen korjuukulujen merkitys tekemään mallilaskelmista turhan optimistisia. Oletettavasti mallilaskemissa todellisten korjuukustannusten määrää on aliarvioitu ja sen vaikutusta kantohintaan.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Kirjoitukseen tuli vahingossa kertaluokkavirhe. UPM:n arvonlisä kerrannaisineen on todellisuudessa yli neljä eikä 40 miljardia. Siten myös koko metsäteollisuuden arvonlisä kerrannaisineen on yli 10 eikä 100 miljardia. Korjasin virheen itse tekstiin ja pyydän anteeksi huolimattomuuttani, vaikka se ei itse kirjoituksen pääsanomaan vaikutakaan.

Lisäksi suurkiitos yksityisen sähköpostin lähettäjälle virheeni huomaamisesta ja sen ilmoittamisesta minulle.

Käyttäjän JuhaAaltoila kuva
Juha Aaltoila

Minua tässä eri-ikäisrakenteinen/tasaikäisrakenteinen metsätalous -keskustellussa häiritsee eniten se, että väki, nuoruuttaanko?, unohtaa tyystin, millaisen työn metsäalan ihmiset isännästä johtajiin ovat tehneet uudistaessaan kuntooon jatkuvalla kasvatuksella pilattuja metsiä. Tämä työ loi osaltaan perustaa sille, että meillä on nyt puuta Äänekoskiin ja muihinkin metsäteollisuuden laajennuksiin.

Todella kornina pidän sitä, että liituraitapukuiset metsärahastojen kollit heittelevät korkeita rahan tuottoja yläharvennuksiin ja jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin ihastuneina. Pussihousuinen äksy isäntä onkin yht´äkkiä mersussa istuva setelisankari.
Voin kertoa laatineeni Uudellamaalla metsätaloussuunnitelmia pitkään jatkuvan kasvatuksen opein käsiteltyihin metsiin. Metsää oli hakattu tukkia poimien vuosikymmenet; harva kuusipuusto, 80---150 kuutiometriä hehtaarilla, oli saanut allensa vähän kuusen taimia, mutta senkin edestä kastikkaa, vattua, angervoakin, hirven tapiksi kaluamaa haavan vesaa.
Oli aika vaikeaa alkaa työstää tuohon muutosta, kun koko tilan metsä oli tuota samaa autuutta.
Jarkko Hantulalle iso kiitos tärkeään/törkeään asiaan puuttumisesta. Tietokonemalliensa lumoissa tunaroiville kvasitieteilijöille suosittelen biologian ja metsätalouden peruskurssia.

Toimituksen poiminnat