Jarkko Hantula

Kannattaako innovaatiot sosialisoida yliopistoille ja tutkimuslaitoksille?

Suomessa tieteen ja tutkimuksen odotetaan tuottavan entistä nopeammin ja parempia kaupallisesti hyödynnettäviä innovaatioita. Käytännössä tutkimuslaitosten osalta innovaatioiden omistusoikeus on ollut kokonaan laitoksilla. Myös yliopistoissa on siirrytty kohti samaa mallia aikaisemmasta käytännöstä, jossa innovaation omistaja oli pelkästään keksinnön tehnyt tutkija. Nykyisin omistusoikeus jaetaan yliopiston ja tutkijan kesken.

Suomen lisäksi myös Norjassa tehtiin samanlainen muutos vuonna 2002. Toisin kuin meillä, on siellä myös tutkittu, mitä keksinnön omistus- ja hyödyntämisoikeuden siirtämisestä tutkijalta yliopistoille on seurannut. Tulos on enemmän kuin mielenkiintoinen ja ansaitsee siksi tulla saatetuksi julkiseen keskusteluun Suomen talouden tuottavuusloikkapyrkimysten ja kilpailukykysopimuksen yhteydessä.

Lyhyesti sanottuna norjalainen ekonomisti Hans Hvide Bergenin yliopistosta yhdessä amerikkalaisen Northwestern yliopiston Benjamin Jonesin kanssa analysoi Norjassa lakimuutoksen yhteydessä tapahtuneita muutoksia. Tutkijaryhmä havaitsi yliopistotaustaisten startupien määrän Norjassa pienentyneen 67 prosentilla ja patenttien määrän vähentyneen uudistuksen jälkeen 53 prosentilla. Kaupallisten innovaation määrä siis romahti molemmilla tavoilla mitattuna.

Määrällisten kriteerien lisäksi tutkijat selvittivät kaupallistamisten laatua todeten, että se heikkeni. Näin ainakin syntyneiden yritysten menestyksen ja patenttien saamien sitaattien perusteella pääteltynä.

Jos ja kun me tiedämme nyt, että tutkijoiden keksintöjen sosialisoiminen yliopistojen ja tutkimuslaitosten omaisuudeksi johtaa tutkimuksesta juontavien innovaatioiden määrälliseen vähenemiseen ja laadulliseen heikkenemiseen, lienee syytä kysyä, kannattaisiko Suomessa toimia jotenkin toisin kuin nykyisin? Olisihan epäilemättä kaikkien suomalaisten etu, että pääosin verovaroin kustannettavasta tutkimuksesta saatava hyöty saataisiin kanavoitua mahdollisimman tehokkaasti koko yhteiskunnan hyväksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Eivät korkeakoulujen tuotokset pääsääntöisesti ole innovaatioita, käyttävät termiä väärin. Myöskään keksinnöt sellaisenaan eivät ole innovaatioita.

http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/206245-slush...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Saako yksityisessä yrityksessä keksinnön tai innovaation tehnyt sen rekisteröityä itselleen vai meneekö yritykselle?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tuskin, riippuu työsopimuksesta. Innovaatiota ei yksittäinen työntekijä edes pysty tekemään.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Sitä ei lainsäädäntö määrää. Käytännössä työn tulosten omistusoikeus jää lähes aina yritykselle.

Tässä kirjoituksessa oleellista on se, millä tavalla veronmaksajien rahat tulevat parhaiten hyödynnetyksi. Ja vastaus on, ettei ainakaan ottamalla iummateriaalioikeudet yliopistoille tai tutkimuslaitoksille. Työnantajahan tutkijoille ei todellisuudessa ole yliopisto(n johto) tai edes yliopisto, vaan heidän työnsä rahoittava veronmaksaja. Samalla tavalla yrityksissä työnantaja ei ole toimiva johto vaan osakkeenomistajat. Siten yrityksissä tavoitteena ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) toimivan johdon voittojen vaan osakkeenomistajien voiton maksimointi.

Toimituksen poiminnat