Jarkko Hantula

Aasianrunkojäärä löytyi yrittäjän valistuneisuuden ansiosta

Helsingin Sanomat julkaisi tänään minun ja Michael Müllerin kannanoton liittyen kansainväliseen kauppaan (http://www.hs.fi/paivanlehti/25102015/a1445651252331). Sen pontimena oli Vantaalla tehty havainto aasianrunkojäärästä, joka on Kiinasta peräisin oleva lehtipuita tappava hyönteinen.

Meille tuholainen saapui kiinalaisen kivitavaran mukana, vaikka pakkaamiseen käytetyssä puutavarassa oli hyönteisten tappokäsittelystä kertova kansainvälinen leima. Käsittelyä ei siis oltu tehty tai se oli tehty huonosti. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, vaan Kiinasta tiedetään ennenkin lähetetyn maailmalle leimattua puutavaraa, jota ei ole käsitelty leiman edellyttämällä tavalla. 

HS:n kirjoituksessamme peräsimme kasvitautiriskin sisältävään kansainväliseen kauppaan tuhoriskin sisällyttämistä hintaan. Nythän sitä käytännössä subventoidaan, koska tuhot eivät jää bisneksen vastuulle, vaan siirtyvät maanomistajan ja yhteiskunnan kontolle. Tämä subventio on monella alalla keskinen tekijä sille, ettei kotimainen tuotanto pysty kilpailemaan kansainvälisen tuontitavaran kanssa.

Merkittävää Vantaan tapauksessa on kivien maahantuojan esimerkillinen toiminta. Ilman sitä Aasianrunkojäärä olisi lähes varmasti levinnyt koko maahan. Hän oli tiedostanut aasianrunkojäärään liittyvän riskin, muistuttanut siitä kiinalaiselle yhteistyökumppanilleen jo etukäteen ja opetellut tuntemaan hyönteisen. Siksi se myös löytyi kuluneella viikolla.

Mielestäni Vantaan tapahtumat osoittavat omalta osaltaan sen, ettei vierasperäisten tuhonaiheuttajien maahantuloa pystytä estämään pelkällä viranoamistoiminnalla. Se ei olisi estänyt aasianrunkojäärän maahantuloa, koska viranomaisten huomio olisi kiinnittynyt kuoleviin puihin parhaimmillaankin vasta muutamien vuosien kuluttua. Silloin olisi ollut myöhäistä.

Sen sijaan yrittäjä oli kiinnostunut tuhoriskistä ja huomasi ajoissa tuhonaiheuttajan maahantulon. Jos kaikki riskialtista tavaraa maahan tuovat yrittäjät olisivat yhtä valistuneita ja kiinnostuneita, he huolehtisivat tuotantoketjujensa puhtaudesta (kuten tämäkin yrittäjä oli yrittänyt tehdä) ja viime kädessä havaitsisivat tulokkaat ennen kuin ne pääsevät karkuun.  

Sen verran vielä aasianrunkojäärästä, että meikäläisillä lehtipuilla ei ole ollut sen kanssa yhteistä evoluutiota. Siten puu ja hyönteinen eivät ole kotoperäisten lajien tavoin sopeutuneet toisiinsa, eikä suomalaisille lehtipuille ole siksi kehittynyt erityisiä puolustusmekanismeja jäärää vastaan. Tämän lisäksi sillä ei myöskään ole vaivanaan luontaisia tautejaan ja loisiaan, jotka Kiinassa rajoittavat populaation kasvua. Näistä syistä hyönteinen aiheuttaisi mitä todennäköisimmin pahaa tuhoa päästessään karkuun maassamme.  Onneksi se on huono leviämään ja tulee nyt mitä todennäköisimmin kokonaan poistetuksi Eviran toimesta.

Tulevaisuuden kannalta tärkein kysymys kuuluukin, että odotammeko uusia tuhonaiheuttajia nykyisen järjestelmän vallitessa, vai teemmekö asialle jotain ennen kuin joku vaarallinen tuhonaiheuttaja pääsee karkuun ja aiheuttaa vakavaa tuhoa luonnollemme ja taloudellemme?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Hienoa että nostit tämän yrittäjän huomio- ja toimintakyvyn esiin.
Kaadetut rungot joudutaan kai polttamaan.
Seuraava menee vähän populistiselle vali vali osastolle mutta kuitenkin on melko ihmeellistä että juuri painavaa kiveä tuodaan Kiinasta asti suurilla volyymeilla. Olisi edes jotain kaunista marmorin tapaista kiveä. Kiinalaista kiveä on vaikea erottaa betonista.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

En tiennyt yrittäjän toiminnasta tuon HS:n kirjoituksen kirjoittaessamme. Kun kuulin siitä myöhemmin, päätin kirjoittaa aiheesta selvennyksen tänne Uuteen Suomeen, koska minusta hänen asenteensa on esimerkillinen.

Kivituonti Aasiasta on puhtaasti hintakysymys. Ihan yhtä epäloogista kuin norjalaisen kassikalan perkaus Itä-Aasiassa ja palauttaminen takaisin pohjoimaihin myytäväksi. Silti kannattavaa ja laillista.

Kassiloheen ei liittyne suuria riskejä (paitsi hiukan kasvihuonekaasujen lisämuodostusta), mutta kaikkeen kasviperäiseen materiaaliin liittyy aina tuholais- ja kasvitautiriski. Myös pakkausmateriaaliin, joka sinänsä on yksi melko onnistunut esimerkki torjuntatoimenpiteistä. Nyt voimassa oleva sopimus puutavaran käsittelystä (http://www.evira.fi/portal/fi/kasvit/tuonti+ja+vie...) on vähentänyt rajusti sen mukana kulkeutuvia tuhonaiheuttajia, mutta viime vuosina ainakin Kiinassa on tietojeni mukaan yleistynyt käytäntö leimojen lyömisestä ilman sen edellyttämiä toimenpiteitä. Tämä asenne vaarantaa luonnollisesti koko järjestelmän toimivuuden, kuten ilmeisesti nyt Vantaalla olemme joutuneet havaitsemaan.

Samantapaisia ongelmia on silloin tällöin epäilty myös EU:n alueilla käytettävän kasvipassin suhteen, mutta siitä ei liene näyttöä. Kasvipassi on dokumentti, joka vaaditaan maahan tuotavilta kasveilta ja jossa lähtömaan viranomainen vakuuttaa kasvien olevan terveitä. Sen myöntäminen on luonteeltaan sellainen prosessi, johon sisältyy väkisinkin virheitä, eli läpi pääsee aina myös kasvitauteja ja tuholaisia, jotka eivät löydy tarkastuksessa helposti. Tämä on se todellisuus, jonka kanssa joudume nykyisessä globaalissa maailmassa elämään.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiinalaisilla ei ole varaa kuinka kauan vain fuskata. Eilen kuulin tanskalaisesta lääefirmasta joka päätti pistää tuotannon jäihin kunnes kiinalainen alihankkija parantaa tapansa tai uusi raaka-aineen toimittaja löytyy.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Hyvä näin. Uskon kyllä, että myös suomalaiset kiventuojat kiinnittävät asiaan entistä enemmän huomiota. Se on kuitenkin vaikeaa niin kauan, kuin kiinalaisille ei ole sen kummempia seurauksia vilunkipelistä, eikä kiventuojilla ole vaihtoehtoja.

Tapani Lahnakoski

Kiitoksia avartavasta kirjoituksestasi!

Tästä huolimatta saamme lukea vielä, kuinka tämäkin katastrofi on ilmastonmuutoksen syytä.

Alan tutkijana haluaisin kysyä, mitä mieltä olet Greenpeacen perustajan, Patrick Mooren puheesta, josta pieni lainaus tässä:

"During this Pleistocene Ice Age, CO2 tends to reach a minimum level when the successive glaciations reach their peak. During the last glaciation, which peaked 18,000 years ago, CO2 bottomed out at 180 ppm, extremely likely the lowest level CO2 has been in the history of the Earth. This is only 30 ppm above the level that plants begin to die. Paleontological research has demonstrated that even at 180 ppm there was a severe restriction of growth as plants began to starve. With the onset of the warmer interglacial period CO2 rebounded to 280 ppm. But even today, with human emissions causing CO2 to reach 400 ppm plants are still restricted in their growth rate, which would be much higher if CO2 were at 1000-2000 ppm."

Koko puhe löytyy täältä:

http://www.thegwpf.com/28155/

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Kyllähän hiilidioksidi lisää fotosynteesin tehoa. Siksi esimerkiksi kasvihuoneissa sen määrää kannattaa lisätä luontaista korkeammaksi. Sen tarkemmin en asiasta kuitenkaan tiedä kun en ole kasvifysiologi.

Mikäli ilmasto lämpenee ilmastomallien mukaisesti, tulevat kasvitautituhot lisääntymään Suomessa. Toisaalta myös esimerkiksi puiden kasvu lisääntyy. Saldo jäänee ainakin juurikäävän osalta kuitenkin ihmisen kannalta negatiiviseksi. Lisäksi maahamme saapuu todennäköisesti joitain eteläisiä tuhonaiheuttajia.

Mistään ennennäkemättömästä muutoksesta ei kuitenkaan tällä vuosisadalla puhuta, sillä jääkauden jälkeen on ollut paljon nykyistä lämpimämpää: Atlanttisella lämpökaudella meillä kasvoi puita myös tuntureiden huipulla - mistä niitä kerätään nykyisin dendrokronolisiin proxy-tutkimuksiin.

Tapani Lahnakoski

Ilmasto ei ole lämmennyt mallien mukaan eikä ollenkaan lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Sitä ei muuta miksikään kymmenet selitykset, miksi näin ei ole käynyt.

Eero Mattila

Joo yrittäjä toimii esimerkillisesti, mutta samaa ei voi sanoa Evirasta. Miksi ihmeessa meillä on näitä virkamiehiä, jotka aina reagoivat liian myöhään. Samalla tavalla Suomeen on jo tullut lukuisia kasvitauteja ja lisää tulee, koska ainoa asia mitä Eviran viranomaiset etukäteen tekevät on poistaa erilaiset sanktiot ja korvausvelvollisuudet maahantuojilta. Suomen vahvuus on nimenomaan puhdas luonto ja näiden viranomaisten pitäisi keskittyä pitämään siitä huolta, sen sijaan aikaa käytetään tuhottomasti kotimaisten yrittäjien paperivalvontaan, jolla ei voi saavuttaa yhtään mitään.

Näihin todellisiin uhkiin - kasvitauteihin ja tuhohyönteisiin pitäisi reagoida jo etukäteen ja tehdä säännöllisesti pistokokeita toimijoihin jotka ovat todellisia riskejä Suoen luonnolle jo ennen kuin ongelma on kaupanhyllyllä tai jonkun lautasella.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Ei ongelma ole sinänsä Evirassa. Se tekee mainitsemiasi pistokokeita jo nyt ja valvoo muutenkin toimijoita. Se on myös löytänyt useita vaarallisia tuhonaiheuttajia ennen niiden leviämistä luontoon näiden toimiensa kautta.

Eviran tehtävä on kuitenkin käytännössä mahdoton (kuten viime vuosina meille saapuneet uudet kasvitaudit ja aasianrunkojäärä osoittavat), sillä viranomaisen mahdollisuudet kasvintuhoojien saapumisen estämiseksi ovat kuitenkin paljon huonommat kuin itse toimijoiden. Siksi jälkimmäisten motivoiminen oman toimintaketjunsa puhtaana pitämiseen olisi tärkeää. Siksi minäkin olen pitänyt asiasta meteliä jo useamman vuoden ajan; ja esittänyt myös mielestäni toimivan keinon asian hoitamiseksi.

Juuri tällä hetkellä toimin puheenjohtajana työryhmässä, jossa pyritään löytämään kasvikaupan toimijoiden vapaaehtoiskeinoja ongelman ratkaisemiseksi. Toivotaan, että sitä kautta tilannetta saataisiin kohennetuksi.

Eero Mattila

Esimerkiksi punamätä ja tulipolte ovat tauteja joiden leviämisen estämiseksi Evira ei tehnyt muuta kuin poisti taudit karanteenitautien listalta. Eli käytännössä lopetti kaikki taudin leviämisen estämiseen liittyvät viranomaistoimenpiteet.
Punamädän osalta määräys tuli silloiselta maatalousministeriltä Sirkka-Liisa Anttilalta. Tauti poistettiin karanteenitautien listalta, koska se oli muualla Euroopassa jo yleinen.
Evira toimii maa- ja metsätalousministeriön poliittisessa ohjauksessa, mutta yhtä kaikki sen toiminta kohdistuu pääasiassa kotimaisten toimijoiden valvontaan ei todellisiin uhkiin, jotka tulevat ulkomailta. Käytännön esimerkkinä viljelijöiden ja viljelmien valvonta Suomessa. Tuontia ei käytännössä valvota mitenkään vaikka ollaan hyvin tietoisia huomattavasta laittomasta elintarvikkeiden maahantuonnista. MOT.

Irene Vänninen

Viherala on parhaillaan mukana ViherRiski-nimellä kulkevassa työpajaprosessissa, jossa ala miettii ulkomaisten kasvien ja kasviperäisten hyödykkeiden mukana tulevien tuhoojariskien vähentämistä vapaaehtoistoimin. Aasianrunkojäärän löydös sai osallistujat tehokkaasti hätkähtämään. Totuushan on, että pieni katastrofi herättelee ihmisen parhaiten muuttamaan tapojaan - toteutumaton riski ei niinkään.

Ihan pelkästä vapaaehtoistoiminnasta ei itse asiassa enää ole kyse. Uusi kasvinterveyslaki kun sälyttää toimijoille huolellisuusvelvoitteen. Riskinhallintaa ei voi jättää enää Eviran tai toimitusketjun edellisten portaiden tehtäväksi.

Jarkon kaavailema uusi hintajärjestelmä poistaisi ongelman perussyyn eli vähentäisi houkutusta ostaa ulkomaisia, suurten volyymien ja ilmastollisesti parempien tuotanto-olosuhteiden takia halvempia kasveja.

Riskiviestintää ja tiedollista valistusta tarvittaisiin tietysti ehdotetun uuden hintajärjestelmänkin puitteissa. Ostajan pitää voida valintatilanteessa tietää, kumpaan liittyy suurempia riskejä, kotimaiseen vai ulkomaiseen kasviin.

Nykyään kasveihin liittyvä kasvinterveysriskitieto ja itse kasvi hyödykkeenä eivät kulje toimitusketjussa yhdessä. Riskitieto löytyy jostakin muualta kuin itse hyödykkeestä. Siksi ostajalla ei ostopääätöstä tehdessään ole yleensä käytössä kaikkea tietoa. Tähän ongelmaan on olemassa teknisiä ratkaisuja kuten QR-koodien taakse sijoitettava, hyödykettä koskeva oleellinen tieto.

Onnistuuko riskitiedon liittäminen hyödykkeeseen lieneekin muun kuin teknisen tason kysymys. Tilanne on verrattavissa tupakkaan ja sen riskeistä tiedottamiseen. Tupakassa hyödyke ja riskitiedote kulkevat samassa paketissa. Tupakkateollisuus ei tästä tietenkään tykkää, mutta riskit on osoitettu pitävästi ja kansalaisten terveyttä halutaan suojella jo kansantaloudellisistakin syistä.

Siinä missä kasvit ja niitä koskeva riskitieto pitää saada samaan pakettiin, ulkomailta tuodut ja kotimaisissa taimistoissa kasvatetut kasvit täytyy taas pitää koko ajan erillään toisistaan. Tämän suomalaiset taimistot jo varsin hyvin tiedostavat. Työpajoissa kaavaillut tarkennetut riskinhallintaohjeistot koko toimitusketjulle parantavat käytäntöjä entisestään.

Globaali vapaakauppa on erittäin voimakkaasti priorisoitu työnjaollinen valinta nyky-yhteiskunnassa, jossa sen oletetaan olevan paras tapa tuottaa hyvinvointia. Tämän uskomuksen alle tahtovat jäädä selvätkin osoitukset negatiivisista sivuvaikutuksista, joista pitää selvitä jollakin ihme konstilla ilman että päästään vaikuttamaan juurisyihin. Näin päädytään kuin tilanteeseen, jossa kuorma-auton lavalta yksi lapioi multaa maahan ja toinen lappaa samaa tavaraa maasta takaisin lavalle.

Oleellista on, että koko toimitusketju on riskitietoinen ja että sillä on mietityt toimintamallit kaikkiin niihin kohtiin, joissa on ensinnä riskin realisoitumisen vaara sekä toisaalta mahdollisuus vaikuttaa riskejä lieventävästi.

Sen lisäksi julkishallinnon puolella on voitava vaikuttaa päätöksentekoon niin, että kasvihankinnoista päättävät tunnustavat ulkomaisten kasvien mukana tulevat kasvinterveysriskit ja toimivat sen mukaisesti. Kaupungit ja kunnathan ovat suuria taimien ja kivimateriaalin käyttäjiä. Nykyään hankintalaki estää järkevää päätöksentekoa. Vapaakaupan periaatteet ja sen mukaiset halvimmat hinnat hankintojen perustana tahtovat aina voittaa. Samalla päätöksenteko on monimutkaistuvissa organisaatiomalleissa liukunut pois niiden käsistä, jotka riskeistä ymmärtävät.

Tällaisiin epäkohtiin täytyy voida puuttua tuomalla järkeä, tietoa, riskien pitkäaikaisvaikutusten laskentaa sekä tehokkaita nyrkkisääntöjä lyhytnäköisten halpaostojen tilalle. On myös voitava puuttua ulkomaisten toimijoiden selviin laiminlyönteihin. Näitä epäkohtia ViherRiski-työpajoissa on tunnistettu ja ennen kaikkea saatu viheralan keskeiset toimijat pohtimaan, miten epäkohtiin puututaan ja kuka ottaa puuttumisesta vastuun.

Irene Vänninen
erikoistutkija, ViherRiski-työpajojen vetäjä
Luonnonvarakeskus, Jokioinen

ViherRiski-hanke: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/esit...

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Kiitos kommentista Irene. On hyvä, että toit esille sitä, mitä tutkimusorganisaatiot pyrkivät tekemään yhdessä toimijoiden kanssa.

Eero Mattila

Onhan se nyt lähinnä naurettavaa, että on olemassa Evira ja sitten kasvitautien maahantuloa yritetään estää vapaaehtoisvoimin.
Evira/MMM päätöksillä on nimenomaan poistettu toimitusketjulta vastuu. Maahantuontia ei pääsääntöisesti sanktioida millään tavalla.
Jos Suomen malli olisi toimiva se varmaan olisi käytössä Australiassa ja muissa maissa, joissa yritetään estää haitallisen eläin- ja kasvimateriaalin maahantulo. Jos toimenpiteet aloitetaan vasta sitten kun ongelma on jo maan rajojen sisällä ollaan auttamattomasti myöhässä.
- Kaiken aikaa maahan tuodaan täysin kontrolloimattomasti taimimateriaalia, puutavaraa ja elintarvikkeita.
- Jos Evira on vaan tekevinäään riskihallintaa lienee syytä lopettaa koko laitos ja antaa homma vaikka tiepalvelumiehille.

Toimituksen poiminnat