Jarkko Hantula

Aasianrunkojäärä saapui Suomeen

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tiedotti eilen löytäneensä Aasianrunkojäärän kiinalaisesta pakkausmateriaalista. Havainto on erityisen tärkeä meille suomalaisille, sillä sitä voidaan pitää varoituksena metsiimme kohdistuvasta uhasta. 

Itse aasianrunkojäärä on yksi maailmalla merkittävää tuhoa aiheuttaneista tuholaisista. Joitain vuosia sen Yhdysvaltoihin ilmaantumisen jälkeen Nowak ja kumppanit laskivat, että hyönteisen saattaa aiheuttaa jopa 669 miljardin euron suorat ja välilliset tuhot amerikkalaisille kaupungeille. Sen sijaan hyönteisen pärjääminen Suomen nykyisissä ilmasto-oloissa on jossain määrin epävarmaa ainakin mallinnusten perusteella, joten voimme toivoa, ettei se meillä luontoon levitessään aiheuttaisi samanlaisia tuhoja kuin Yhdysvalloissa. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole.

Aasianrunkojäärä on lehtipuiden tuholainen. Siten sen aiheuttama tuho rajoittuisi "ainoastaan" suomalaisen metsätalouden kannalta vähämerkityksisiin puulajeihin sekä sinänsä arvokkaisiin kaupunkimetsiin, joiden tuhoutuminen ei kuitenkaan tuhoaisi maamme taloutta samalla tavalla kuin havupuihin iskeytyvä vastaavanlainen tuho.

Aasianrunkojäärä ei myöskään ole aivan mahdoton hävitettävä luonnosta. Esimerkiksi Italian Trevisossa näin itse, kuinka sinne joitain vuosia aiemmin levinnyttä hyönteistä vastaan taisteltiin havainto havainnolta ja puu puulta. Siellä oli näytillä myös koiria, jotka haistoivat sellaiset puut, joissa jäärä piileskeli. Tinkimättömän torjunta- ja suojelutyön ansiosta kaupunkiin levinnyt aasianrunkojäärä on nykyisin saatu eristetyksi pienelle alueelle ja odotusten mukaan se saadaan hävitetyksi lähivuosina koko kaupungista. Ilmaista tämä ei kuitenkaan ole.

Edellä mainituista syistä en pidä aasianrunkojäärää yhtä suurena uhkana kuin monia muita maailmalla eläviä metsätuholaisia ja -taudinaiheuttajia. Sen sijaan sen Suomeen ilmaantuminen on syytä ottaa varoituksena siitä, että myös meille saattaa jonain päivänä kulkeutua vierasperäisiä tuhonaiheuttajia.

Laajoista vierasperäisten hyönteisten tai taudinaiheuttajien aiheuttamista metsätuhoista on olemassa paljon esimerkkejä. Esimerkiksi aasialainen hollanninjalavatauti on tuhonnut käytännössä kaikki jalavametsät Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta. Vain pohjoisessa esiintyy vielä terveitä metsiä. Samalla tavalla niin ikään aasialainen kastanjansurma on käytännössä hävittänyt Amerikankastanjan Yhdysvaltain itäosista. Amerikkalainen mäntyankeroinen taas on tuhonnut laajalti aasialaisia ja portugalilaisia mäntymetsiä. Hyönteisistä puolestaan saarnenjalosoukko on hävittänyt laajalti saarnimetsiä niin Yhdysvalloissa kuin Venäjälläkin - meille se on parhaillaan tulossa muutaman kymmenen kilometrin vuosivauhtia Moskovasta.

Männylle tai kuuselle sattuessaan aasianrunkojäärän tai muiden edellä kerrottujen tuhonaiheuttajien kaltainen eliö panisi polvilleen koko suomalaisen metsäteollisuuden kuten vuoristoniluri on viime vuosina tehnyt British Columbiassa, Kanadassa. Siellä on metsänhoitovirheiden ja lämpimien talvien seurauksena tuhoutunut Suomen metsäpinta-alan verran männiköitä ja niiden seurauksena provinssiin on syntymässä toistakymmentä autiokaupunkia. 

Puutavaran on jo pitkään tiedetty levittävän tuhonaiheuttajia. Siksi kansainvälisessä kaupassa kaiken puutavaran tulisi olla käsitelty hyönteisten tappamiseksi ISPM 15 -nimisen standardin mukaisesti. Niinpä Aasianrunkojäärän leviämisen ehtona on ollut joko lainvastainen käsittelemätön tai ainakin tehoton puutavaran käsittely. 

Huolimatta aasianrunkojäärän leviämisestä, on ISPM 15 -standardi toiminut hyvin, ja puutavaran mukana levinneiden tuholaisten määrä on romahtanut sen käyttöönoton jälkeen. Sen sijaan vastaavaa tehokasta keinoa ei ole löydetty elävien kasvien kaupan mukana kulkeutuvien tuhonaiheuttajien torjumiseksi. Näin siitä huolimatta, että yli 70% viime vuosikymmeninä Euroopan maihin levinneistä tuhonaiheuttajista on kulkeutunut nimenomaan erilaisten taimien mukana.

Periaatteessa elävien kasvien kaupan aiheuttamien tuhojen rajoittaminen onnistuu tavaran tuontikielloilla, ja näin on tehtykin havupuiden osalta, joilla ei juurikaan käydä laillista kauppaa eri maanosien välillä. Toinen mahdollisuus olisi pyrkiä siirtämään tuhoriskit tuontikasvien hintoihin jollain mekanismilla (olemme ehdottaneet sellaista vuosi sitten) , jolloin markkinatalous hoitaisi ongelman. Kolmas - ja paljon tehottomampi - keino on pyrkiä viranomaistarkastuksin ehkäisemään vaarallisten tuhonaiheuttajien liikkumista muun tavaran mukana. Juuri tällaisessa tarkastuksessa Evirakin lienee löytänyt Suomen ensimmäisen aasianrunkojäärän.

Suomen metsätalouden, maamme luonnonvaratalouden ja sitä kautta kansalaisten hyvinvoinnin kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että pystyisimme pitämään erityisesti havupuiden vaaralliset tuhonaiheuttajat poissa maastamme. Koska nykyisen kaltainen viranomaistarkastustoiminta on osoittautunut korkeasta ammattitaidosta huolimatta riittämättömäksi, kannattaisi maamme uuden hallituksen ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin Euroopan Unionin yhteisessä päätöksenteossa suomalaisen raaka-ainehuollon turvaamiseksi. 

Poliittisen päätöksenteon helpottamiseksi totean lopuksi, että alan tutkijat ovat tästä asiasta paljon yksimielisempiä kuin esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Tämän näkemyksensä metsätautitutkijat ovat ilmaisseet ns. Montesclarosin julistuksessa

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Mielenkiintoinen kirjoitus itselleni aivan vieraasta aiheesta.Eipä tälläisiä riskejä tule edes ajatelleeksi. Myöskin mielestäni osoitus että kaikki byrokratia,tarkastukset ja stantardit ym. eivät ole vain ihmisten kiusaksi laadittuja kuten monesti nykypäivänä saarnataan.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Siinähän olisi meillä luonnonmukainen hieskoivun ja haavan torjuja. EU-jääriin ei tehoa mikään, päinvastoin ovat rikastuttamassa geenejään perusjäärien avulla.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Hyvä kirjoitus.
Jo olemassa olevista ja yleisistä tuholaisistakin saattaa koitua metsätaloudella hirveitä tappioita.
Tapani, Seija ja tämänkeväiset pari myrskyä ovat saaneet muutaman vuoden sisällä runsaasti aikaan tuulenkaatoja ja pystyyn vioittuneita puita. Kirjanpainakanta on ainakin joissakin osissa maata yleistynyt voimakkaasti. Nykyään löytyy paljon metsäkuvioita joissa on useita kymmeniä kuutiometrejä ötökäntappamia puita hehtaarilla. Tämänkeväiset myrskypäivät kaatoivat jonkinverran puita joita ei saada korjattua kovinkaan tehokkaasti johtuen kevään hiljaisemmasta puunmenekistä ja tuulenkaatojen hajanaisuudesta. Jos sääolot tulevat suotuisiksi niin kirjanpainajakannan räjähdysmäisellä lisääntymisellä ja katastrofaalisen suurille metsätuhoille on olemassa jo hyvät lähtökohdat.
Ja ne ihmiset jotka eivät pidä kirjanpainajaa suurena taloudellisena riskinä niin miettikää mitä tapahtuu puunhinnallle ja metsienkäsittelylle kun laajamittaiset ötökkätuhot tulevat ja myyntiin tulee useiden tuhansien mottien torjuntahakkuita erittäin suuressa mitassa. Hakkaa halvalla tai anna ötökän tappaa koko kuusikko on inhottava kannustin puukauppoihin.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Suomessa kotimaisen kirjanpainajan ei yleensä ajatella aiheuttavan paljonkaan nykyisiä pahempia (sinänsä mittavia, kuten totesit) vahinkoja tulevaisuudessakaan. Ei edes ilmaston lämmetessä.

Sen sijaan olen kuullut vuoristonilurin kanssa tekemisissä olleiden amerikkalaisten varoittavan meitä kirjanpainajasta. Yksi peruste heillä on se, että siinä missä Pohjois-Amerikan vuoristoniluri villiintyi metsäpalojen hallinnan seurauksena lisääntyneen järeän männyn määrää, on meillä Euroopassa kasvatettu kuusta enemmän kuin koskaan. Niin on käynyt myös meillä. Lisäksi kuusten keskikoko on Suomessa kasvanut ajan myötä.

Aika näyttää kuinka käy, mutta itse suhtaudun kyllä varsin skeptisesti amerikkalaisten varoituksiin. Ei kirjanpainaja ole vuoristonilurin veroinen tuhonaiheuttaja Keski-Euroopassakaan, vaikka siellä sille on paremmat edellytykset kuin meille on odotettavissa edes ilmastonmuutoksen pahimpien skenarioiden mukaisissa oloissa. Toisaalta puiden, kirjanpainajan ja ympäristöolosuhteiden välinen suhde saattaa olla arvaamaton, joten tulevaisuuden ennustaminen on tässäkin asiassa vaikeaa.

Toimituksen poiminnat