Jarkko Hantula

Sijoittajan neuvon kautta tehoa julkiselle sektorille

Suomessa tehdään kansainvälisesti vertailtuna paljon organisaatiomuutoksia. Julkisella sektorilla nämä liittyvät usein viraston johdon muutoksiin. Toinen muutoksiin ajava tekijä on hiljalleen kasvanut hallintoihmisten ja erilaisten suunnittelijoiden määrän kasvu. Hyvä ja ahkera hallintoihminen on tietenkin aikaansaava ja millä muulla sen voisi osoittaa paremmin kuin kehittämällä organisaatiota.

Organisaatioita on tietenkin pieniä ja suuria. Itse elän työelämääni jättimäisessä organisaatiomuutoksessa, jossa on luotu 1700 ihmisen Luonnonvarakeskus. Samalla on soviteltu yhteen enemmän tai vähemmän onnistuneesti neljää erilaista organisaatiorakennetta, valmistauduttu budjettileikkausten pakottamiin joskin ilmeisesti vasta vaalien jälkeen käytäviin YT-neuvotteluihin sekä uudenlaiseen tutkimuksen rahoitusrakenteeseen.

Käytännössä tämä on tarkoittanut erilaisiin hallintoon liittyviin tehtäviin käytetyn ajan moninkertaistumista. Se on luonnollisesti pois substanssityöstä - eli tutkimuksesta.

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista että ammattisijoittaja Marika af Enehjelmin mukaan si­joit­ta­jan kan­nal­ta on huo­les­tut­ta­vaa, jos fir­man suun­ta tai or­ga­ni­saa­tio jat­ku­vas­ti muut­tu­vat. Sel­lai­nen syö työn­te­ki­jöi­den mo­ti­vaa­tio­ta (HS 14.3.2015). Hänen mukaansa "sii­nä on hur­ja ero, te­ke­vät­kö työn­te­ki­jät työ­tään 70 pro­sen­tin mo­ti­vaa­tiol­la vain 120 pro­sen­tin mo­ti­vaa­tiol­la".

Ammattisijoittajan näkemykseen on helppo yhtyä, ja toivoisinkin että hänen viisautensa ulottuisi myös suomalaista julkista sektoria ohjaavien poliitikkojen ja johtavien virkamisten korviin - ja johtaisi jatkuvan myllerryksen sijasta lopultakin varsinaiselle tekemiselle riittävän ajankäytön takaavaan työrauhaan myös tutkimuslaitoksissa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat