Jarkko Hantula

Suomi subventoi ötököiden ja tautien maahantuontia

Nyt olisi eduskuntavaaleissa ehdolla oleville poliitikoille tarjolla profiloitumisaihe, jonka kuntoon saattaminen oikaisisi kaupan vääristymiä, lisäisi maamme työpaikkoja, pienentäisi julkisia menoja sekä vähentäisi suomalaisten terveysriskejä ja maatalouden tuhoja. Melkein liian hyvää ollakseen totta, mutta siitä huolimatta asia on juuri näin.

Eilisen päivän uutinen kertoi Suomeen tuoduista rummuista, joiden mukana maahamme saapuu varsinkin Afrikasta kaikenlaisia ötököitä ja taudinaiheuttajia. Niiden takia maahamme tuotava tuontitavara tulisi puhdistaa ja steriloida. Näin ei kuitenkaan tehdä läheskään aina varsinkaan yksityisessä maahantuonnissa.

Hiukan aikaisempi Ylen ajankohtaisohjelmassa kerrottu uutinen koski suomalaisia broilereita, jotka kantavat mukanaan multiresistenttejä bakteereita. Nämä bakteerit ovat kotoisin muualta Euroopasta, missä käytetään kanojen kasvatuksessa monin verroin enemmän antibiootteja kuin Suomessa.

Meidän ruuaksemme käyttämät broilerit ovat kuitenkin syntyneet Suomessa ja perineet kantamansa bakteerit maahamme tuoduilta isovanhemmiltaan. Toisin sanoen vaarallisiin bakteereihin liittyvää ongelmaa ei olisi, mikäli broilereiden isovanhemmatkin tuotettaisiin Suomessa.

Samankaltaisesta ongelmasta olen kirjoittanut myös aiemmin (http://jarkkohantula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141489-kotikanoista-kasvik...). Meiltähän löytyi pari kesää sitten mansikkamaille punamätää aiheuttava munasieni, joka saapui taimien mukana etelämpää Euroopasta. Aluksi punamätää yritettiin hävittää, mutta varsin pian viranomaiset totesivat tilanteen toivottomaksi, joten mansikanviljelijöiden ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sopeutuminen uuteen tilanteeseen. Myös tämän ongelman taustalla on kotimaisen tuotannon korvautuminen kansainvälisellä tuonnilla.

Rumpuongelman taustalla on pelkästään ihmisten tietämättömyys, ajattelemattomuus tai välinpitämättömyys hyvistä turvallisuuskäytännöistä. Sen sijaan kaksi muuta ongelmaa ovat monimutkaisempia, koska niiden taustalla on taloudellista voittoa tavoitteleva ja täysin laillinen liiketoiminta.

Kanoja ja taimia tuodaan isovanhemmiksi ja viljelykasveiksi, koska kotimaassa niiden tuottaminen olisi kalliimpaa. Tämä johtuu siitä, ettei tuonnin seurannaistuhoille lasketa mitään hintaa. Toisin sanoen tuontitavaran edullisuus johtuu siitä, etteivät kustannukset multiresistenssien bakteereiden aiheuttamista terveysongelmista tai saastuneista mansikkapelloista siirry lainkaan hintoihin. Tämän seurauksena tuontikanojen tai tuontitaimien hinta on tavallaan yhteiskunnan subventoimaa turvallisempaa kotimaista tuontia vastaan.

Näin vaalien alla olisikin hyvä, että mahdollisimman suuri osa kansanedustajaehdokkaista tiedostaisi eläinten ja kasvien kansainväliseen kauppaan liittyvän subventio-ongelman ja pyrkisi mahdollisesti valituksi tullessaan etsimään siihen ratkaisuja. Näin tiukan taloustilanteen aikana edellä mainitusta subventiosta tavalla tai toisella luopuminen tarjoaisi erinomaisen keinon pitkän aikavälin budjettisäästöille, oikaisisi koti- ja ulkomaisen tuotannon kilpailuun liittyvää vääristymää, lisäisi suomalaisen työvoiman tarvetta, vähentäisi ihmisten terveysriskejä ja maatalouden tuho-ongelmia sekä kannustaisi biologisen materiaalin maahantuojia huolehtimaan oma-aloitteisesti välittämänsä kauppatavaran riskittömyydestä ylläpitääkseen kilpailukykynsä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

EU-jäsenyys takaa tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Suomella EI OLE OIKEUTTA tiukentaa rajavalvontaa liittovaltion sisäisen(kään) kaupan kohdalla. Jos tuote on tuotu laillisesti valtioalueelle vaikkapa Espanjassa, on kategorinen kontrolli osavaltiomme rajalla kategorisesti kielletty. Tähän Suomen kansa riemumielin sitoutui kansanäänestyksessä syksyllä 1994.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Asia on juuri noin. Mutta kaupan rajoittaminen ei ole ainoa keino vaikuttaa taudin- ja tuhonaiheuttajien leviämiseen. Pelkästään sairaus- tai tuhokustannusten kohdistaminen aiheuttajille tavalla tai toisella vähentäisi kauppaa merkittävästi.

Kansainvälisen kasvikaupan osalta olemme julkaisseet yhden mallin, joka ei vaadi kaupan rajoituksia. Siitä on pdf-muotoinen diaesitys esimerkiksi täällä: http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/tap...

Erno Saikoja

Varsin kaukonänöinen bloglgaus.
Laajentaen koskee myös ruokahuoltoa.
Ei tarvita kuin pieni globaali elintarvikekriisi, kun huomattaan ruokaturvan merkitys. Toivotaan, että se on pieni !
Joistain puheenvuoroista saa käsityksen, ettei Malli-Kajander ilmeisesti opettanut tarpeeksi.

Toimituksen poiminnat