Jarkko Hantula

Onko metsäteollisuus uusi susi?

Muistatteko sadun pienestä punahilkasta, jonka hirmuinen susi söi? Tai siitä paimenpojasta, joka huuteli aiheetta suden saapumisella saadakseen seuraa, ja tuli lopulta itse suden syömäksi kun kukaan ei häntä enää uskonut? Tai tarinaa niistä kolmesta pienestä porsaasta, jotka rakensivat erilaisia taloja, ja joita paha susi vainosi?

Antakaa kun arvaan: muistatte kaikki nuo tarinat. Näin siksi, että ne ovat osa yhteistä kasvatustamme, jonka seurauksena monet Suomessa vihaavat susia siitä huolimatta, että viimeinen suden aiheuttama kuolemantapaus sattui 1800-luvulla. Viimeisintä tämän susivihan ilmentymää seuraamme parhaillaan oikeudenkäynnissä, jossa perholaiset suden salametsästäjät yrittävät puolustautua tilailemalla lausuntoja Venäjältä ja kiistämällä selvät molekyylibiologiset todisteet susien aitoudesta.

Itse susien määrä on viime vuosina salametsästyksen seurauksena romahtanut. Mutta en kirjoita tätä ottaakseni kantaa Suomen susipolitiikkaan vaan pohtiakseni lasten kasvatuksen seurauksia hyvinvoinnillemme.

Ymmärtääksemme pienille lapsille kerrottavien satujen koko vaikutuksen, meidän on verrattava susivihan määrää siihen vihaan, joka meillä kohdistuu karhuun. Tai siis ei kohdistu, vaikka karhut aika ajoin hyökkäilevät ihmisten kimppuun. Tai hirviin, jotka liikennevahinkojen kautta vaativat ihmishenkiä vuosi toisensa jälkeen, mutta joita kukaan ei pelkää. 

Tätä taustaa vastaan on ymmärrettävää, että Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo kirjoitti eilen Twitteriin huolensa ekaluokkaisten aapisessa olevista tarinoista, joissa mm. metsässä toimivaa monitoimikonetta eli harvesteria kuvataan jättiläishirviöksi, jonka kuljettaja ei pidä eläimistä. Twiitissään Salo kysyi mm. sitä, että tukeeko tällainen opetus Suomen biotalouden kasvua.

Kysyn itse aivan samaa ja muistutan, että noin 20 prosenttia Suomen viennin arvosta perustuu noiden jättiläishirviöiden metsistämme keräämistä puista, joiden tilalle laki vaatii jokaista metsänomistajaa istuttamaan uuden metsän. Tätä kutsutaan kestäväksi metsätaloudeksi: nimityksen sattuvuuden puolesta todistaa se, että Suomi on samanaikaisesti sekä Euroopan metsäisin että eniten metsiään hyödyntävä maa.  

Jos nykyinen lasten kouluopetus johtaa samanlaiseen harvesterivihaan kuin vanhat sadut susia kohtaan, kasvaako nykyisistä koululaisista salametsästäjien kaltaisia laittomuuksin sortuvia joukkioita, jotka lopulta ajavat metsäteollisuuden maastamme ulos? Näin kaikille söpöille eläimille kyllä riittäisi metsiä asuttavaksi.  

Tämä toi mieleeni tarinan nuoruudestani. Olin joskus 1990-luvulla seminaarissa. Siellä valkeakoskelainen (tai mahdollisesti äänekoskelainen) esitelmöitsijä aloitti esityksensä kertomalla lapsestaan, jolle opettaja oli rajuin sanakääntein mustamaalannut paikkakunnan tehdasta. Alustaja oli tämän kuultuaan ottanut opettajaan yhteyttä ja kysynyt mistä rahoista tämä arvelee palkkansa sitten tulevan jos tehdas ajetaan alas. Samaa voisi kysyä nykyisen aapisen tekijöiltä: jos biotalouden edellytykset poistetaan, niin millä me sitten rahoitamme heidän palkkansa? Ja lisäksi vielä muidenkin suomalaisten hyvinvoinnin? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

"Kysyn itse aivan samaa ja muistutan, että noin 20 prosenttia Suomen viennin arvosta perustuu noiden jättiläishirviöiden metsistämme keräämistä puista, joiden tilalle laki vaatii jokaista metsänomistajaa istuttamaan uuden metsän."

Eikös tämä velvoite poistu uudessa metsälaissa.

Oppikirja kärjistää asiaa väärälle kohderyhmälle. Mutta asiaa ja tekniikkaa pitäisi muuten kyllä tutkia ja kehittää, että hakkuiden jälki saataisiin siistimmäksi harvestereiden ja varsinkin muokkauksen jäljiltä. Karmean näköistä kuumaisemaa jää tehometsänhoidon toimesta luontoon.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Ei vaatimus metsän uudistamisesta käsittääkseni mihinkään kadonnut, mutta jatkuvan kasvatuksen edellytyksiä korjattiin (helpotettiin). Mutta nyt huomaan kirjoittaneeni sikäli virheellisen virkkeen, ettei uudistamista tarvitse tehdä istuttamalla.

Siitä olen samaa mieltä, että metsänkorjuu- ja -uudistustekniikoita on syytä kehittää edelleen, vaikka kyllä minusta kehitystä on viimeisten kymmenien vuosien aikana tapahtunut paljonkin. Tarvitaan siis tässäkin asiassa tutkimusta ja tuotekehitystä.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

P

Puu pantiin poikki, pupu piiloon loikki ;)

Aika metsäkonekammoiselta näyttää koko aapinen. Toivotaan, ettei sentään sivuihin ole käytetty puusta tehtyä paperia.

Tuomas Järvilaki

Hassua ovat nämä sellunkeiton uusnimet.
Käyttäkää niitä sitten kun niistä saa vaikkapa yli €uron/kg.

Susi tappoi 1800-luvulla - no sittenhän se on vaaraton !?
Karhu söi lenkkeilijän muutama vuosi sitten, vaikka uutisointi oli vihreää.

Päästäisitkö Jarkko lapsesi (jos on) yksin telttailemaan Ilomantsin seuduille ?!
Jos järkeilisit itsellesi, että Tottakai, väitän, ettet itse nukkuisi silmäystäkään.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Toki kilohinnan soisi olevan mahdollisimman korkea. Mutta vaikea on 100 miljoonasta kuutiosta tehdä tuhannen euron viulunkansiakaan; tai ainakaan saada niitä myydyksi. Mutta kyllä minä iloitsen siitä, että kilohinta on riittävä tuottaakseen meille viidenneksen vientituloista. Suomen kannalta olisi siis parasta, jos saataisiin aikaiseksi bulkkituote, jonka kilohinta olisi mahdollisimman korkea.

En minä sanonut että susi on vaaraton. Mutta ei se sen vaarallisempi ole kuin karhukaan. Molempien osalta olisi tärkeää pitää kanta laillisesti sen verran alhaisena ja ihmispelko korkeana, ettei ihmishenkeen kohdistuvia petovahinkoja syntyisi. Ja yhtä tärkeää olisi huolehtia siitä, että salametsästyksestä on sellaiset rangaistukset, ettei petojen tulevaisuus Suomessa vaarannu. Ne kuuluvat Suomen luontoon nyt ja tulevaisuudessa.

Minulla on kaksi lasta, ja mökki seudulla jossa joku vuosi sitten eleli susipari. Ja on siellä nähty karhujakin. En ole rajoittanut lasteni liikkumista metsässä, enkä pelännyt heidän joutuvan petojen lounaaksi.

T Piepponen

Olisiko missään tapauksissa oivaa hakettaa hakkuussa karsittava oksasto suoraan metsään lannoitteeksi?

Siistimpi alusta jäisi ja ravinnekierto nopeutuisi??

Jos olisi niin onko jo olemassa moton nokkaan lisälaitetta, joka vetää karsiessaan oksaston puruksi ja ampuu ne pitkin metikköä? Jos ei niin miksi ei ole?

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Oksien hakettaminen kuulostaa minusta periaatteessa järkevältä, mutta mahtaisiko sellainen olla kustannustehokasta? Haketus kun väistämättä hidastaisi moton työtä.

Lisälaitteista en osaa sanoa mitään. Moton terä kuitenkin käsittelee kantopinnan (vaan ei juurikaan sen ympäristöä) lahontorjunta-aineella puun kaataessaan, joten teknisesti tuo ei mahtaisi olla kovin kummoinen ongelma.

T Piepponen

Mietin vaan tällaista teknistä Ja joissain tapauksissa valinnaista metodia, eli pientä yksityiskohtaa vain. Lähinnä hakkuiden siisteyden vuoksiKin.

Vähän tulee jo kuvaa mieleen miten vaikka kuusen oksan pitäis mennä vekottimesta läpi...Rengasnielu siihen ja ....

Offtopic: Talvijuurekkaan puoliviljely näyttäisi olevan idioottihelppoa. 1,5 vuotta sitten laitoin kerättyjä lakkeja koivun pitkään maakannon leikkauspintaan ilman mitään steriiliyttä. Tänä vuonna puskee tuohen rikkoutuneista kohdista. Kauppasieni idässä päin.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Oksien hakettaminen kuulostaa minusta periaatteessa järkevältä, mutta mahtaisiko sellainen olla kustannustehokasta? Haketus kun väistämättä hidastaisi moton työtä.

Lisälaitteista en osaa sanoa mitään. Moton terä kuitenkin käsittelee kantopinnan (vaan ei juurikaan sen ympäristöä) lahontorjunta-aineella puun kaataessaan, joten teknisesti tuo ei mahtaisi olla kovin kummoinen ongelma.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Tarvitseeko ravinnekierron nopeutua? Asiasta en mitään ymmärrä mutta maallikosta tuntuisi, että ravinteiden tarve kasvaa vasta sitten kun taimet alkavat kunnolla kasvaa - siis juuri silloin kun oksat muutenkin lahoavat. Muutenhan ruokkisimme rikkaruohoja?

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Enpä osaa tältä istumalta kertoa mitä tutkimustieto tästä sanoo.

Toimituksen poiminnat