Jarkko Hantula

Palaavatko 1980-luvun metsätuhot?

  • Timo Kurkelan 1980-luvulla ottama kuva versosurmaisesta männyn taimikosta
    Timo Kurkelan 1980-luvulla ottama kuva versosurmaisesta männyn taimikosta

Tämän vuoden suvi on ollut kylmä ja sateinen. Mikäli kesän luonne säilyy samanlaisena syksyyn saakka, saatamme kokea déjá-vu -ilmiön 1980-luvulle, jolloin ympäristökysymykset nousivat Suomessa eturivin uutisiksi ja mm. pitkään valmisteltu ympäristöministeriö perustettiin lähes maailmanlopun tunnelmissa.

Mutta ensin kerron nuoremmille lukijoilleni hiukan historiaa. Keski-Euroopassa oli 1970-luvun lopulla ankara kesäinen pakkasjakso, jonka seurauksena jo valmiiksi ilmansaasteiden rasittamat kuuset paleltuivat laajoilla alueilla. Tästä monet saastetutkijat, media, poliitikot ja lopulta myös tavallinen kansa tekivät sen johtopäätöksen, että laajat metsäkuolemat olivat ihmisen toiminnan eli ilmansaasteiden seurausta. Havainto vauhditti merkittävästi silloista vihreän aatteen läpimurtoa Euroopassa.

Kun Suomessa sitten 1980-luvun aikana oli useita koleita kesiä ja suomalaiset männyt alkoivat ruskettua vuosi vuodelta pahemmin, tarttui media aiheeseen ja sai puolelleen muutamia tutkijoita kuten Erkki Lähteen ja Satu Huttusen. Nämä antoivat professorinstatuksellaan uskottavuutta väitteille saasteiden aikaansaamista tuhoista ja maailmanlopun ennusteista suomalaisille metsille.

Ristiriita Suomen ja etenkin Lapin alhaisten saastepitoisuuksien ja metsäkuolemien välillä selitettiin pois Suomen karulla ilmastolla, jonka seurauksena maamme mäntyjen sanottiin olevan äärimmäisen herkkiä ilmansaasteille. Tähän kuvaan sopi erinomaisesti pahimpien tuhojen löytyminen pohjoisesta Sallan Rikkilehdosta, venäläisen teollisuuskaupunki Montsegorskin läheltä.

Toki Suomessa oli tutkijoita, kuten Timo Kurkela, jotka ymmärsivät että ilmiön taustalla olivat poikkeuksellisen sateiset kesät ja niiden villitsemä surmakkasieni. Media ei kuitenkaan halunnut kuunnella heidän tylsää selitystään 1980-luvun mäntytuhojen taustalla, vaan piti viimeiseen asti kiinni saasteteoriasta.

Niinpä 1980-luvun ruskeiden mäntyjen aiheuttajaksi hyväksyttiin vasta kymmenien miljoonien markkojen tutkimushankkeen tulosten pohjalta surmakan aiheuttama versosurma (silloin myös versosyöpänä tunnettu); ratkaisevia todisteita tästä esittelivät rovaniemeläinen Risto Jalkanen ja hänen oppilaansa Juha Kaitera. Sekä tietenkin itse mäntymetsät, jotka hankkeen valmistuessa olivat jo karistaneet ikävän sienen niskoiltaan ja kasvoivat taas yhtä vihreinä kuten aina ennenkin. 

Vaan palataanpa tähän hetkeen.

Vuoden 2012 kevät oli sateinen, minkä seurauksena toissa keväänä nähtiin paljon versosurmaan kuolleita männynoksien kärkiä. Viime kesä oli kuitenkin kuiva ja lämmin, joten versosurman edelleen leviäminen olisi käynyt lähes mahdottomaksi, ellei viime talvi olisi ollut poikkeuksellisen lämmin.

Tämä on merkittävää, sillä amerikkalaiset tutkijat osoittivat jo 1970-luvulla, että surmakka-sieni hyötyy voimakkaasti talvisista lämpöjaksoista ja niinpä myös tänä kesänä versosurma on ollut tuttu näky mäntyjen alaosilla ja on valmis tuottamaan vuoden itiöitä läpi kesän aina kun sadekuuro tekee sen mahdolliseksi.  

Kesän sateisuuden ja lämpimien talvien lisäksi on vielä kolmas versosurmaan vaikuttava tekijä. Se on vuoden tehoisa lämpösumma, eli viiden lämpöasteen ylittävä lämpötilakertymä. Tämä tekijä säätelee mäntyjen valmistautumista talveen ja mikäli se jää alhaiseksi ei mänty ehdi rakentaa talven dormanssikaudelle puolustustaan vaan siihen jää aukko, jonka kylmässä kasvava surmakkasieni pystyy hyödyntämään talven suojakeleillä.

Niinpä teen tässä kirjoituksessani ehdollisen ennusteen: "mikäli kuluva kesä jatkuu loppuun saakka koleana ja seuraava talvi on lauha, saavat kaikki 1980-luvulla ympäristöstä huolta kantaneet kokea kesällä 2015 déjá-vun katsellessaan toinen toistaan ruskeampia mäntyjä". Tämän julkisen ennusteen teen siksi, että jos se toteutuu ja media alkaa jälleen uutisoida maailmanlopun ennusteita voin rauhoitella kaikkia ja kertoa ilmiön olevan vain etukäteen ennustettavissa ollut luonnollinen seuraus vaihtelevista säistä.

Mutta katsotaan nyt ensin minkälaiseksi loppukesän ja ensi talven säät osoittautuvat. Ja palataan tähän kirjoitukseen vasta sitten, jos siihen on aihetta, sillä ensi viikolta alkaenhan on luvassa lämpimämpää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Happamoituminen

Happosateet ja rikkipäästöt aiheuttanevat osiltaan neulastuhoja, joka tapauksessa.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Happosateet ja rikkipäästöt olivat kuitenkin 1980-luvulla Suomen metsätalouden kannalta merkityksettömiä; ja vielä merkityksettömämpiä nyt, kun niiden määrä on vähentynyt.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Lauhat talvet on todellinen uhka Suomen metsille joka tapauksessa.
Toivon että, ennustuksesti menee mönkään. Itse muistan 1980.luvulta puheet happosateista jotka myös tekivät tuhojaan.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Happosateet eivät aiheuttaneet 1980-luvulla mainittavia tuhoja metsätaloudessa. Jotkut järvet sen sijaan hapaanivat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten paljon vallitseva metsänhoito avohakkuineen on aiheuttanut tuhoja?

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Ainakin lisää ravinteiden virtaamista vesistöihin. Eli normaalia eroosiota.Ja toki se vaikuttaa luonnonmonimuotoisuuteen negatiivisesti. Onneksi Suomessa yleensä istutetaan uutta "metsää" tilalle.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sitä olennaisesti tarkoitinkin: miten suojaamaton taimikko on altis erinäisille tuhoille.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä Vastaus kommenttiin #5

Ainakin myyrä ja hirvieläin tuholle hyvinkin altis.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula Vastaus kommenttiin #5

Hirvi-, myyrä- ja erilaiset hyönteistuhot ovat usein ongelmana taimikoissa. Näistä hirvituhojen määrää voitaisiin rajoittaa haluttaessa tehokkaastikin , mutta tässä asetelmassa vastakkain ovat metsästäjien saalistoiveet ja metsävahinkojen määrä. Jonkinlaista tasapainoa haetaan jatkuvasti.

Taimikoissa esiintyy myös monenlaisia tauteja, jotka Suomessa harvinaisia versosurmatuhoja (viimeksi siis 1980-luvulla) ja männynversoruostetta lukuun ottamatta ovat yleensä itsestään ohi meneviä.

Ja lisään vielä selvyyden vuoksi etteivät versosurmatuhot rajoitu pelkästään taimikoihin, vaan tauti kykenee tappamaan myös varttuneita metsiä kuten Ruotsissa kävi sateisen edelliskesän jälkeen vuonna 2001. Tuolloin aiheutuneiden kokonaisvahinkojen määrä on arvioitu sadoiksi miljooniksi euroiksi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Minullekaan ei selvinnyt oliko kysymys istuteuista avohakkuiden jäkeisistä taimikoista vai "luonnononmetsistä". Ns. itseistuttavalle luonnonmetsälle nämä väitteet ovat varsin outoja.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Ei versosurma erittele istutettua tai luontaista uudistamista. Oleellista on metsän pienilmasto, eli metsänsä riskiä voi pienentää harventamalla se ajoissa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Et vastannut kysymykseen. Tuon kuvan perusteella on ollut kysymyksessä istutettu avohakkuualue. Tuota ilmiötä en tunne luonnollisista sekametsistä. Sen ymmärrän, että pienilmasto on tärkeää, mutta siinäkin on suuri ero ollaanko avohakkuualueilla vai ns. perusmetsissä.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula Vastaus kommenttiin #14

Ilmiö ei ole yhtä näkyvä sekametsissä, sillä versosurma on lähinnä männyn tauti. Mutta kyllä sitä esiintyy myös mäntyä sisältävissä sekametsissä sekä mäntyjen alikasvoksena kasvavissa kuusissa. Puhtaissa kuusikoissa sitä ei esiinny käytännössä lainkaan eikä se tartu lehtipuihin.

Noin yleensä on kuitenkin niin, että tautiriski on sekametsissä pienempi kuin yhden puulajin metsiköissä. Tai ainakin täystuhon mahdollisuus on niissä vähäisempi.

Ja Kurkelan kuvassa lienee tosiaan istutettu taimikko, kuten arvelitkin.

Antti Jokinen

Muistan erään hauskan tapauksen, joskus 80-luvun alkupuolelta. Olimme laskettelureissulla Itävallassa ja samaan hissiin sattui tulemaan eräs suomalainen vihreä (myös kansanedustaja). Hän aikansa kauhisteli kuinka saasteet ovat tappaneet kauhean määrän puita, ihan pystyyn kuivaneita koko rinne täysi. Ihmiset ovat ahneita jne. Sitä tavallista propagandaa. Nainen meni kyllä hiljaiseksi, kun veljeni kertoi, että kysymyksessä on lehtikuusi, jonka kuuluukin tiputtaa neulasensa talveksi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Vastoin mitä monet kuvittelevat, tulevaisuuden talvi ja kesä saattavat Suomessa olla viime talven ja tämän kesän kaltaisia. Ilmaston lämpeneminen muuttaa ilmastosysteemejä. Mallit eivät pysty ennustamaan alueellisia emergenssejä...

Eli: vielä on ennenaikaista iloita Suomen säiden paranevan tulevaisuudessa!

Pirjo Jokinen

Istutusleimikoiden ongelmat ei aina ole säistä kiinni..

Tehometsätalous, se on aina niin ja näin..
Havupuut on pohjoisen lajeja, ei ne kylmää kavahda.

Jos ilmasto lämpiää, se on eri juttu.

Erkki Joonala

Jokainen saa panikoida ihan itse valitsemistaan syistä. Minä en viitsi, maailma on koko olemassaolonsa ajan kokenut erilaisia vaiheita, dramaattisiakin ja silti täällä me vain höpöttelemme. Jos ne dramaattiset vaiheet olisivat olleet puoliksikaan niin kamalia kuin mitä vilkkaimmat raapustelijat esittävät, ei täällä olisi ketään enää ihmettelemässä.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Kuin myös yleinen aerosoli&pienhiukkashysteria, otsonikatohysteria, ilmastonlämpeämishysteria, itämeren hapettomuushysteria, mehiläiskatohysteria, jnejnejne, samalla kaavalla samaan kastiin, kärjistä mahdollisimman paljon, kärjistä enemmän,
silkkaa hysteriaa lietsomalla muodostat poliittisesti korrektin totuuden.

Lyön vetoa, että vielä 50 vuoden päästäkin osa ihmisistä silmät kirkkaana väittää maapallon olevan lämpeämässä vaarallisesti kiihtyvien päästöjen aiheuttamana.

No global warming since 1995 and still counting...

http://www.woodfortrees.org/plot/rss/from:1995/plo...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Sanoo mies, joka ei usko kasvihuoneilmiöön.

Erkki Joonala

No mitä sanoo mies, joka uskoo kaikkeen mistä voi kehittää kunnon huolenaiheen?

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Mistähän moisia päähäsi olet saanut,

Olihan siitäkin hiljan juttua, että IPCC:n paras empiriinen estimaatti lämpeämispakotteelle on 0,5W/m2 ( se on noin neljännes/viidennes RCP-skenaarioissa esitetyistä ),
kyseistä pakotetta ei voisi edes olla ilman kasvihuoneilmiön vastasäteilykomponenttia.

Mutta esim. Wikipediassa(sta) laajasti siteerattu CAGW-hypoteesin mukainen kasvihuoneilmiömalli sen sijaan on epäfysikaalista höpöä.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen Vastaus kommenttiin #23

Ei liity tämän blogin aiheeseen mutta kun tästä taisi todella olla juttua aiemmin niin kertoisitko mistä tuo 0,5 on peräisin

Vrt esim
http://www.climatechange2013.org/images/figures/WG...

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman Vastaus kommenttiin #24

Jeps, kuvaajasi on IPCC skenaario vuosille 1750 - 2011, kyseessä on käytännössä arvaus,
näiden hypoteettisten mallien keskiarvo on palttiarallaa 2,21W/m2.

Kun taas IPCC AR5 tekninen yhteenveto jossa kerrataan "faktat" antaa luvuksi vuosille 1971 - 2010,

Warming of the
atmosphere makes up the remaining 1%. The 1971–2010 estimated
rate of ocean energy gain is 199 × 1012 W from a linear fit to data over
that time period, equivalent to 0.42 W m–2 heating applied continu-
ously over the Earth’s entire surface, and 0.55 W m–2 for the portion
owing to ocean warming applied over the ocean’s entire surface area.

1993 - 2010 välille

The Earth’s estimated energy increase from 1993 to 2010 is 163 [127
to 201] × 1021 J with a trend estimate of 275 × 1015 W. The ocean por-
tion of the trend for 1993–2010 is 257 × 1012 W, equivalent to a mean
heat flux into the ocean of 0.71 W m–2.

WG1AR5_TS_FINAL.pdf

http://www.climatechange2013.org/images/report/WG1...

---------------------

Arvailuahan tuokin oikeasti on koska pakotteen perustana toimii syväanmereen piiloon mennyt ja siten harmittomaksi muuttunut energia, eli lämpö jota ei voida nykymenetelminkään havaita.

Huomaat kumminkin, että agw-hypoteesin ja ns. empirian välinen ristiriita on pakotteissa lähes kertaluokka,
ristiriita ei ole havaittavissa siis pelkästään lämpötilahavainnoissa vaan oikeastaan kaikessa aineistossa jossa verrataan hypoteettisia skenaarioita ja empiirisia havaintoja.

yhteenvetona: maapallon lämpeämis- ja merennousupelottelulle ei ole tieteellisin menetelmin osoitettua katetta, vain spekulaatiota.

Käyttäjän KH kuva
Kalevi Härkönen Vastaus kommenttiin #25

Mielenkiintoinen väite, johon käsittääkseni löysin kyllä vastauksen. Tuo säteilypakote on vv 1750-2011. Koska maa on esiteollisen ajan jälkeen lämmennyt, on myös ulos säteilevä energia kasvanut, ja nykyinen sisään- ja ulossäteilevän energian erotus siksi pienempi

http://en.wikipedia.org/wiki/Earth%27s_energy_budg...

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman Vastaus kommenttiin #27

Sinneppäi, kuvailit pikkujääkausisykliin kuuluvan pikkujääkauden jälkeisen lämpeämisjakson ja se on ristiriitainen AGW-hypoteesin (Anthropogenic Global Warming) kanssa, rehellisissä arvioissa lämpeämisen oletetaan vielä ennen 1970-lukua olleen pääosin luonnollinen tapahtuma.

Tarkoitan, ettei AGW hypoteesia voi missään olosuhteissa ulottaa vuosisatojen päähän menneisyyteen, ajalle jolloin ihmiskunnan päästöt olivat luonnollista hiilen kiertoa ja muutenkin kuin pieru saharassa nykyiseen verrattuna.

energiataseen epätasapainon pitäisi hypoteesin mukaan juuri nyt kasvaa nopeasti päästökehitystä mukaillen ja siten lämpeämisenkin kiihtyä suhteellisen vähäisestä luonnollisesta kohinasta piittaamattomana,
ihmiskuntahan on päästänyt leijonanosan fossiilisesta hiilidioksidista vasta viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana,
mutta agw-hypoteesin mukaista ja skenaarioin esitettyä pakotetta ei löydy mistään, ei ilmakehästä, ei meristä.

Käyttäjän JarkkoHantula kuva
Jarkko Hantula

Lisätäänpä vielä tähän tieto siitä, että tuosta 1980-luvun tieteellisestä uutisankasta tehtiin myöhemmin myös väitöskirja: Esa Väöliverronen: Ympäristöuhkan anatomia (Vastapaino, Gummerus, Jyväskylä 1986). Voin suositella sen lukemista aivan kaikille; sillä se jos jokin kehittää medialukutaitoa.

Käyttäjän mattihytola kuva
Matti Hytölä

Kysymys Jarkolle ja muille asiantuntijoille:
Entäpä myrskyjen aiheuttamat tuhot metsissä? Ovatko sään äärilmiöt lisääntyneet Suomessa kuten kuulee väitettävän? Empiirisen kokemuksen perusteella suurimmat tuhot ovat olleet viimeisen päälle harvennetuissa tasalaatuisissa liki hakkuukypsissä metsissä. Onko syy nykytyylisessä metsänhoidossa?

Toimituksen poiminnat